Artikkeleita chinchilloista

Seuraavaan on koottu artikkeleita, joita eri yhdistykset voivat käyttää omissa julkaisuissaan sillä ehdolla, että teksti julkaistaan täsmälleen siinä muodossa, kuin se tässä on julkaistu, mukaanlukien kirjoittajan ja tämän sivuston tiedot.


Chinchilla

Chinchilla on vielä verrattain outo lemmikkieläin. Usein puhuessani chinchilloistani ihmiset järkyttyvät kun pidän "koiriani" häkeissä. ;) "Kyllähän ne pieniä koiria ovat, mutta..." Kun selitän, että kyse on chinchilloista, pienistä jyrsijöistä eikä suinkaan chihuahua-rotuisista koirista, alkaakin kysymysten tulva. Ensimmäisenä tietenkin, että miltä se sitten näyttää.

Ulkonäkö
Chinchilla muistuttaa ulkonäöltään ensinnäkin karvapalloa, jolla on sateliittilautasia muistuttavat korvat. Lisäksi sillä on oravan häntä ja hiiren jalat. Etelä-Amerikkalainen filosofi Carlos Castaneda viittaa chinchillaan sanoilla "lihava orava". Vaikka chinchillan pyöreä muoto ei johdukaan lihavuudesta vaan eläinmaailman tiheimmästä ja epäilemättä pehmeimmästä turkista. Chinchillan yksi karva jakautuu jopa 80:ksi haaraksi, joten vaikka joskus tappelun tuoksinnassa chinchillan karva irtoaisi peukalon pään kokoiselta alalta kokonaan, sitä ei päältä päin juuri edes huomaa. Terveellä chinchillalla on kirkkaat silmät ja rasvaton turkki, joka ei "viipaloidu" elikä se on sileä. Terve chinchilla on pirteä (huomattavaa on kuitenkin, että kyseessä on yöeläin) ja utelias.

Historia
Chinchillalla on erittäin mielenkiintoinen historia. Se on alkujaan nimetty chincha-intiaanejen mukaan, jotka metsästivät näitä pikkujyrsijöitä sekä ruuakseen että vaatetuksekseen. Espanjalaisten tullessa Etelä-Amerikkaan chinchilla tuli tutuksi heille Inka-heimon kautta, kuinkas muutenkaan. Tarina kertoo, että eräs Espanjan hovin emiisi tavoitteli kuningattaren suosiota lähettämällä tälle chinchillaturkikseen käärityn kulta-aarteen. Lähetti, jonka oli määrä kuljettaa aarre turvallisesti perille, oli kuitenkin petturi, joka varasti kullan, ja toimitti kuningattarelle pelkän turkiksen. Kuningatar ihastui kuitenkin turkkiin niin perin juurin, että löi lähetin ritariksi. Luonnollisesti kuitenkin kaikki Espanjan hienostonaiset himoitsivat samanlaista turkkia kuin kuningattarella oli, joten chinchilloita ryhdyttiin metsästämään todenteolla, saattaen ne sukupuuton partaalle 1800-luvun loppuun mennessä.

Nykyiset vankeudessa elävät chinchillat, niin tarha- kuin lemmikkichinchillatkin, polveutuvat Mathias F. Chapmanin neljän vuoden aikana, 23 intiaanin avustamana pyytämistä 11:sta chinchillasta, jotka hän onnistui kuljettamaan USA:han elossa aloittaakseen chinchillojen kasvattamisen vankeudessa. Chapmanin tarina on mielenkiintoinen, mutta pitkä lyhyeen esittelyyn, joten vihjaisenkin kiinnostuneille, että koko tarina löytyy netissä osoitteessa http://www.etc-etc.com/chapman.htm.

Ruokavalio
Chinchillan kasvattaminen vankeudessa oli vaikeaa siksi, että se poikkeaa niin merkittävästi muista jyrsijöistä. Meni vuosia, ennen kuin pystyttiin määrittelemään, että mikä pitää chinchillan hengissä, ja monet uskoivat jo, että tehtävä oli mahdoton. Vielä nykyiselläänkin on ehdottoman tärkeää muistaa, että chinchilla ei ole mikä tahansa jyrsijä, jolle kelpaa mikä tahansa jyrsijän ruoka. Lemmikkeinä elävistä jyrsijöistä marsu on sille lähin sukulainen, mutta marsunkaan ruokavalio ei sovellu chinchillalle. Chinchilla syö erityistä chinchillapellettiä, joita niitäkin löytyy laadukkaasta käyttökelvottomiin. Pelletin lisäksi chinchillan ruokavalioon kuuluu kuivattu heinä (esim. Tupun Pupuheinä, tai muu paperiin pakattu hyvälaatuinen heinä) ja vesi. Lisäksi häkissä on oltava jyrsittävää, esimerkiksi Siporex-kivi, joita saa, yllätys yllätys, rautakaupoista! Usein kysellessäni chinchillan omistajilta, että mitä he chinchillalleen syöttävät, saan surukseni vastaukseksi "jyrsijäsekoitusta tai siementankoja ja pähkinöitä". Kaikki nämä ovat ehdottomasti chinchillalle vahingollista ruokaa! Pähkinät sisältävät runsaasti rasvaa, jota chinchilla ei pysty käyttämään hyväkseen, ja pähkinöitä syöneen chinchillan elimistö rasvoittuu lopulta niin, että rasvakerrostuma on nähtävissä sen korvista. Siemeniä se ei pysty sulattamaan, ja seurauksena voi olla vakava sairastuminen. Huomattavaa on, että chinchillan odotettu elinikä on vähän vajaa 20 vuotta. Marsun ruoalla elävä chinchilla elää keskimäärin 8 vuotta. Huomannette mikä vaikutus ruokavaliolla on?

Turkin hoito
Joidenkin muiden jyrsijöiden tapaan chinchilla puhdistautuu kylpyhiekassa. Hiekka ei voi olla mitä tahansa hiekkaa, vaan erityistä chinchillan kylpyhiekkaa, jota myydään hyvinvarustetuissa eläinkaupoissa. Hiekan ei saisi olla kovin hienojakoista. Parhaimpana pidetään Wittemolen-merkkistä hiekkaa, joka ei tartu turkkiin läheskään samoin kuin hienojakoinen hiekka. Hienojakoinen hiekka houkuttaa myös chinchillaa pissaamaan, joten hiekka likaantuu nopeammin kuin karkeampi hyvälaatuinen hiekka. Käytetystä hiekasta voidaan poistaa papanat ja purut siivilöimällä se käytön jälkeen, jolloin se voidaan käyttää uudelleen. Chinchillan kynsiä ei leikata.

Asumus
Chinchilloita suositellaan pidettäväksi häkeissä mieluummin kuin terraarioissa. Terraarioilla on taipumusta kerätä kosteutta, joka saattaa aiheuttaa chinchillalle ihosairauksia. Häkkiin on myös huomattavasti helpompi asentaa chinchillalle mieluisia hyllytasoja ja muita hyppelyyn ja leikkiin innoittavia viihdykkeitä. Kaikille jyrsijöille suositellaan myös pesämökkiä, ja vaikka kaikki chinchillaharrastajat eivät pidäkään mökkiä tarpeellisena, omani ovat ainakin viihtyneet kovin pesämökeissään, enkä enää ottaisi niitä mistään hinnasta pois. Häkin pohjalla käytetään purua tai puulastua kuivikkeena, sanomalehteä ei suositella sen musteen ja valkaisuaineen takia. Valkaisematon puhdas pahvi sen sijaan käy chinchillan asunnon sisustamiseen. Juoksupyörää ei chinchillalla yleensä käytetä, mutta sellaisen voi halutessaan tilata esim. USA:sta, jossa valmistetaan nimenomaan chinchillalle tarkoitettuja pyöriä. Niiden mahdollisesta vahingollisuudesta ei olla vielä kuitenkaan päästy yksimielisyyteen, joten jokainen tutkikoon tätä asiaa itsekseen ennen sellaisen hankintaa.

Myyttejä
Loppukevennyksenä kerrottakoon, että jotkut ihmiset uskovat että:

- Jos chinchillaa koskettaa, se tulee kaljuksi - osittain totta. Puollustautuessaan chinchilla saattaa pudottaa karvaa, mutta vain sen verran kun on tarpeen pakoon päästäkseen.

- Chinchilloilla ei ole kylkiluita, ja sen takia niitä ei voi ottaa syliin, koska sen sisäelimet puristuisivat kasaan. - Lienee tarpeetonta todeta, että tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa!

- Jos chinchillan ottaa syliin, sen tulee kuuma ja se kuolee. - Kuumuus voi toki chinchillan tappaa, mutta ei se sentään ihan näin herkkä ole!

 - Jos pidät chinchillaa sylissä, se hyppää ulos nahoistaan. - Tämä on toivottavasti kolmivuotiaan uskomus! ;)

- Chinchillan selkäranka menee poikki jos sen ottaa syliin. - Oikein käsiteltynä ei varmasti mene, mutta tietenkin selkärangan saa poikki jos on varomaton.

- Chinchilla on itseasiassa meksikolaista pikaruokaa. - No ei ole. :)

- Chinchilla on pieni meksikolainen koirarotu. - Tämä onkin yleinen uskomus.

- Jos chinchilla kastuu, sen karva putoaa pois, eikä se koskaan kasva takaisin. - Jotkut chinchillat ovat hypänneet vessanpyttyyn, ja sen jälkeen viettäneet aivan normaalia elämää. ;)

- Jos chinchillan häntä katkeaa, se kasvaa takaisin. - Ilmeisesti tämän myytin alkuunpanija on sekoittanut matelijat ja jyrsijät keskenään. :)

Lähde:
Suomen Lemmikkichinchillat ry

Teksti © Riina Rinkineva


Millainen chinchilla on lemmikkinä

Älykkyys
Chinchillat ovat älykyydeltään samaa tasoa kuin rotat, joita pidetään älykkäimpinä jyrsijöinä. Chinchilla oppii siis temppuja kunhan osaa opettaa, mutta ei tietenkään mitään istu-maahan -juttuja. Jos olet joskus seurannut rottien koulutusta esimerkiksi elokuvaa varten saat käsityksen. Ongelma chinchillan kohdalla on se, että et voi käyttää juurikaan herkkuja palkitsemiseen chinchillan tarkan ruokavalion takia. Älkää kysykö minulta, miten chinchillaa koulutetaan, en tiedä muuta kuin että ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA RANKAISE vaan ole kärsivällinen.

Chinchilla on hupaisa
Chinchilla on loputtoman hupaisa tyyppi, sen loikat ja hypyt jättävät muut jyrsijät varjoonsa, sen suloista suloisempi katse tekee mahdottomaksi olla sille koskaan vihainen, silloinkaan kun se on juuri syönyt iltapuukuusi reijän. Se saattaa "väitellä" kanssasi laatimistasi säännöistä, teeskennellä viatonta ja vaikka mitä.

Sosiaalisuus ja kesyyntyminen
Chinchillat ovat laumaeläimiä ja siten erittäin sosiaalisia. Chinchilla kesyyntyy kärsivällisen käsittelyn tuloksena noin puolen vuoden yrityksen jälkeen, ja sen jälkeen sinulla on elinikäinen ystävä. Mitä vanhempi chinchilla on, sen lempeämpi ja läheisyydenkaipuisempi siitä tulee. Chinchilla tarvitsee paljon seuraa, joten varsinkin yksinäisten chinchillojen kanssa tulee puuhata paljon.

Elinikä
Chinchillat ovat harvinaisen pitkäikäisiä pikkujyrsijöitä. Chinchilla voi elää jopa 20-vuotiaaksi, ja normaalisti ainakin 14-vuotiaaksi. Pitkäikäisyytensä vuoksi chinchilla voi joutua hylätyksi ennalta asiastatietämättömän hankittua chinchilla siinä luulossa, että se kuolee kuitenkin parin vuoden päästä.

Häkkirumba
Chinchillan ulosteet eivät haise, mikä helpottaa meidän laiskiaisten elämää siinä mielessä, että ei ole tarpeen vaihtaa häkkiin kuivikkeita joka päivä, kuten esimerkiksi kanin kohdalla, jonka häkki haisee silti. Chinchillan häkki siivotaan noin kerran viikossa. Puru sensijaan leviää kaikkialle. Sitä on maton nukassa, koiran karvoissa, sukanpohjissa, sängyssä... Ainakin ellet viihdy imurin tai luudan jatkeena suurinta osaa illastasi. :p

Täystuho
Jyrsijän tavoin chinchilla haluaa maistella kaikkea mikä "irti lähtee". Toisinsanoen jos asut vuokralla, varaudu siihen, että joudut tapetoimaan ennen poismuuttoasi, ja mahdollisesti vaihtamaan jalkalistat... Chinchillat tykkäävät pureksia reikiä verhoihin ja peittoihin ja merkkaamaan kirjasi hampaanjäljillä. Sähköjohdot maistuvat myös itseäänkunnioittavalle chinchillalle.

Terveys
Chinchillat ovat yleensä todella terveitä eläimiä, eikä oikein ruokittua chinchillaa tarvitse viedä lääkäriin kovinkaan usein elämänsä aikana.

Lähde:
Suomen Lemmikkichinchillat ry

Teksti © Riina Rinkineva