KANIN HOITO

Kaninhoito.gif


Ennen hankintaa huomioitavia asioita
Ennen kanin hankintaa tulee kiinnitää huomiota seuraaviin seikkoihin:
Mahdollisuudet matkustaa lemmikin kanssa ja mahdollisuudet saada sijaishoitaja Sairastapauksista aiheutuvat lääkärikulut Kanin pitkä elinikä: keskimäärin 5-8 vuotta, mutta usein myös yli 8 vuotta. Yli 10 vuottakaan ei ole tavattoman harvinaista. Erityisen pitkäikäisiä ovat pienet rodut ja niiden risteytykset. Jos omistaja on lapsi, on aikuisen aina otettava hoidon päävastuu! Kanin kanssa on seurusteltava päivittäin. Paljon yksinään oleva eläin olisi todennäköisimmin onnellisempi kumppanin kanssa. (tästä tuonnenpana lisää) Minimiuovutusikä on rodusta riippuen 8-12 viikkoa. Eläimen sosiaalistuminen ja turvallisuuskehitys eivät tapahdu normaalisti, jos se luovutetaan liian aikaisin. Imetyksen päättyminen ja emosta vieroittaminen ei tarkoita, että kani on valmis. Kasvu poikaslaumassa jatkuu vielä sen jälkeenkin. Kanin pieni koko ei tarkoita pientä tilantarvetta. Iso kani tarvitsee aina ison asumuksen jo kokonsakin puolesta, mutta pienimmätkään kanirodut eivät selviydy ahtaissa tiloissa: ne ovat usein erittäin vilkkaita ja kärsivät pienissä häkeissä toiminnan puutteesta.

Majoitus ja liikunta
Kanin asuntoon kuuluu varjoisa nukkumasoppi, ruokapaikka ja wc-astia. Huoneessa liikuskelevan kanin ulottuvilta on poistettava sähköjohdot. Ihmisten on varottava kanin tallaamista, oven sulkemisia/avaamisia sekä suojattava kani juoksentevilta lapsilta ja sille vaarallisilta eläimiltä. Kuitenkin asustelu irtokanina kissan tapaan luonnistuu ja on jopa useimmissa tapauksissa suositeltavaa. Kani voidaan totuttaa sisäsiistiksi. Kesäisin kani voi viettää aikaa ulkotarhassa, jossa on tukevat seinät, suojaava kokokatto / verkkokatto ja maahan vähintään 60 cm kaivetut seinämät, ettei kani kaivautuisi ulos tai joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Tällöinkin kaivamiskäyttäytymistä tulisi seurata tarkasti, sillä kanit kaivavat uskomattoman nopeasti pitkiä tunneleita uskomattomana kovaan ja kiviseenkin maahan. Ulkotarhassa on oltava pimeä nukkumakoppi ja aina vettä! Kylmällä säällä tai tukalalla helteellä kani on aina tuotava ulkotarhasta sisään. Kania ei myöskään saa jättää yksinäisyyteen puutarhaan koko kesäksi, vaan sen on päästävä päivittäin harjoittamaan sosiaalisia kontakteja ihmistensä kanssa -varsinkin jos sillä ei ole lajitovereita seuranaan. Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä ja omaavat siten sosiaaliset tarpeensa. Suositeltavaa olisikin majailu ulkotarhassa vain perheen ihmistenkin oleillessa pihamaalla. Jos kani välttämättä halutaan asuttaa häkissä, on häkin oltava toista metriä pituudeltaan pienimmilläkin roduilla ja häkistä on päästävä jaloittelemaan tunteja päivässä - mielellään aina omistajan ollessa kotosalla. Riittäviä häkkejä isommille roduille on valmistavarana jopa vaikea saada.

Yksin vai kaksin?
Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä. Niille on pidettävä seuraa todella paljon tai sitten niitä on oltava useampia. Uroksille tosin syntyy reviiririitoja, jos niitä on yhdessä useita ja naaraisiin törmätessään ne aiheuttavat tehokkaasti perheenlisäystä. Kaksi saman poikueen naarasta muodostaa yleensä sopuisimman seurueen. Myöhemmällä iällä tutstuttaessa ongelmia on usein odotettavissa, varsinkin alkuunsa, usien myös pitkässä juoksussa.
Kastroitu uros tulee yleensä hyvin toimeen naaraan kanssa - tai toisen samanmoisen (nuoresta pitäen tutun) uroksen kanssa. Yleensä juuri runsaassa tilassa saman poikueen aina yhdessä olleet urokset voivat menestyä yhdessä. Kaikkien kanien totuttaminen toisiinsa on aina tehtävä varovasti ja puolueettomalla maaperällä, ei siis vanhemman eläimen häkissä tai omimmalla reviirillä. Aina on myös tarkkailtava ettei pareissa tai yhdyskunnissa muodostu nokkimisjärjestystä, joss yksi eläin on aina alakynnessä, ilman herkkupaloja ja onneton. Tällainen syrjitty kani on syytä eottaa muista kaneista omaan rauhaansa tai uuden kummpanin luo. On myös muistettava, että pienessä tilassa todennäköisesti syntyy kahnauksia sopuistenkin eläinten välillä.
Pienet (ja luonteeltaan lempeät) kanit ystävystyvät joskus erittäin hyvin marsujen kanssa. Häkki on kuitenkin yleensä liian pieni asuinpaikka kanille ja marsulle - säikähtäessään kani voi potkaista marsua ja olla tälle siis vaaraksi tahattomastikin. Jotkut kanit voivat myös pyrkiä astumaan seuralaistaan ja kaneilla on ikävä tapa purra kumppaninsa niskaa astumistilanteessa - näinkin kani voi olla marsulle jopa vaaraksi. Marsulla onkin oltava piilopaikka, johon kani ei pääse ja yhteisasumuksen tuleekin olla esimerkiksi jättihäkki, suuri aitaus tai kokonainen huone. Yleensä kanin ja marsun tapaamiset suositellaan tapahtuvaksi ihmisen valvonnassa. On myös tärkää ymmärtää, ettei toisen lajin edustaja voi olla todellinen lajitoverin korvike sen enempää marsulle kuin kanillekaan. Ongelmaksi voi lajien välillä muodostua myös toisilleen otutojen tautikantojen kohtaaminen.

Ruokinta
Kani on kasvissyöjä eikä kestä paastoa. Kanilla on aina oltava raikasta vettä eikä mikään sen ruoista saa olla vanhentunutta. Kuivaheinää on oltava tarjolla niin paljon kuin kani jaksaa sitä syödä.
Siemen- ja pellettirehua tulee annostella kohtuullisesti ja aikuiset kanit tarvitsevat sitä yleensä nuoria vähemmän. Kanipelletti on tasapainotettua vakirehua, johon on laskettu kaikki kanin tarvitsemat hivenaineet. Pelletin voi korvata monipuolisella siemenseoksella ja useimmiten tarjotaankin pellettiä ja sjyväseosta rinnakkain. Näkkileipä on hyvää kuivaruoan lisuketta.
Tuoreruoka käsittää esimerkiksi porkkanaa, salaattia, tuoretta ruohoa, tuoreyrttejä, vehnänoraita, persiljaa, voikukanlehtiä (varovaisina annoksina), parsakaalta... Kaalikasveja ei saa annostella kovin runsaasti, sillä ylikäytettyinä ne voivat aiheuttaa vakavia kaasuongelmia tai virtsan koostumsumuunnoksia. Ruoan täytyy olla aina puhdasta - ei siis maantievarsiheinää. Kaikki muutokset ruokavaliossa on tehtävä vähitellen. Kanille kannataa tuoda myös oksia pureskeltavaksi.

Terveysasiaa
Yleisimpiä sairauksia ovat erilaiset lyhytaikaiset infektiot sekä kroonisemmat tulehdussairaudet (hengitysteissä, silmissä, sukuelimissä) jne., ulkoloiset (joskus myös sisäloiset) ja muut iho-ongelmat, hammasviat ja karvansyönnistä aiheutuvat suolitukokset. Ulkoloiset hoidetaan tehokkaimmin eläinlääkärin määrämillä lääkkeillä. Nämä annetaan lääkkeestä riippuen joko injektiona lääkärin vastaanotolla tai kotona tippoina kanin niskan iholle imeytymään tätä kautta elimistöön. Ulkoloiset aiheuttavat hilseilyä, karvanlähtöä, punoitusta ja näkyvät kyllä yleensä liikkuvina pisteinä. Ruokahalun puute on hyvä tunnusmerkki terveydentilan horjunnasta. Lisääntyvä wc-astialla vietetty aika voi olla merkki vakavista virtsatievaivoista. Hammasviat ilmenevät usein siten, että kiinostus ruokaan säilyy, mutta ruoka jää kuitenkin syömättä. Hammasviat hoitaa eläinlääkäri varsin sujuvasti. Suolitukosten kanssa (huom. papanoimattomuus) ei pidä aikailla. Niitä voi yrittää liuottaa parafiiniöljyllä ja ananasmehulla. Kotidiagnoosin teko ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa ole turvallista, vaan sairastunut eläin on kiikutettava lääkäriin pikaisesti. Pienet kasvussyöjät heikkenevät nopeasti, joten pikainen avunsaanti on tärkeää.

Kanin nostaminen
Oikea nosto-ote on takapuoli-kainalo-ote. Toisinsanoen: Toinen käsi tarttuu etukäpälien takapuolelta alakautta ja toinen tukee takamuksesta. Tällöin kani ei pelkää putoavansa. Vaihtoehtoinen ote: (ei niin mieluisa kanille) Laajaote alakautta kanintakapäästä toisella kädellä ja toisella tukeminen löysästä niska-nahasta. Kania ei saa koskaan nostaa korvista, korvat ovat rustoa ja murtuvat painosta välittömästi!

Kanin lisääntyminen
Kanit on tutustutettava toisiinsa varovasti. Uroksen on oltava suunnilleen naaraan kokoinen tai pienempi. Kaninaaras pystyy stimuloimaan munasolun irtoamisen astutuksen jäleen, joten mahdollisuudet tiineyteen ovat huomattavat. kantoaika on 28-35 vrk. Muutama päivä ennen synnytystä naaras alkaa rakentaa pesää.

Turkin, kynsien ja ihon hoito
Kanin kynnet kannattaa leikata parin viikon välein. Turkki harjataan (pitkäkarvaisilla kammataan/käsitellään erikoisharjalla) pari kertaa viikossa tai tarvittaessa useammin. Kania ei juuri pestä, ellei se sotke itseään. Kanin pesu tapahtuu miedolla hajusteettomalla pesuaineella (apteekin eläinshampoot, miedoimmat lastensahmpoot), huolellisesti huuhdellen, silmät ja korvat kuivana pitäen. Kani kuivataan, jotei se vilustuisi. Kania pelottavia kuivausmenetelmiä ei saa käyttää. Jos kani saa ulkoloisia, se pestään apteekin reseptivapaalla loisshampoolla purkin ohjeiden mukaan. Vaikeissa tapauksissa loiset häädetään eläinlääkärin antamalla lääkkeellä. Kuivan tai hilseilevän ihon aiheuttajaa on aina syytä tutkia, se voi olla esimerkiksi ruokavalio, pesuaine, ulkoloinen tai sieni.

Kani ja lomat
Kanit sopeutuvat yleensä hyvin matkustamiseen ja useimmat niistä jopa nauttivat "kesämökkeilystä" -tarkoittaen, että kanin uteliaisuutta ja toiminnantarvetta ruokkii eirtyisesti vieraileminen toistuvasti tutussa lomapaikassa, joka täytyy aina tutkia ja merkkailla leuan hajurauhasella ajantasalle. (Huom. ihminen ei tätä merkkihajua aisti!) Matkustaessa on huolehdittava sopivasta lämpötilasta ja juoma/ruokatauoista. Hankalammissa matkustustapauksissa kanille (erityisesti jos kaneja on useita) kannattaa hankkia hoitaja kotiin. Eläinystävillinen tuttava, jonka lemmikki tuntee, on hyvä ratkaisu. Lomahoito-apua saa palkattua edusllisesti myös 4H-yhdistysten välityksellä; 4H kouluttaa ns. petsittereitä eri eläinten lomahoitajiksi. Kani voi toki hätätilanteessa viettää lomansa myös toisessa perheessä tai eläinhotellissa.